Heinäkuun puolessa välissä tuli mahdollisuus lähteä koirien kanssa tekemään pieni vaellusreissu ja kohteeksi valikoitui tunnettu Repovesi. Mukaan lähti myös Reetta kahden malumuutin kanssa, joten matkassa kulki yhteensä neljä Alaskanmalamuuttia.
 |
| Koirat ja tavarat autossa valmiina lähtöön. |
Repovesi houkutteli helpon reitityksen, vedenottopisteiden, lossin, riippusillan ja järvien läheisyyden vuoksi. Matkaan lähdettiinkin ilman tavoitteita kuljettavan matkan suhteen, joten reitti valikoitui mielen mukaan. Sää oli hieman turhan lämmin ja kosteus oli korkea, joten kulkeminen ei ollut nopeinta mahdollista. Pyryllä oli reput selässä ja kantamuksena niissä teltta. Pyry on tottunut jo reppujen kantamiseen hieman isommillakin painoilla, mutta kelin takia ei niitä lastattu kovin painaviksi. Teltan sai pakattua laukkuihin tasaisesti niin, että toisella puolella oli sisäteltta sekä telttakepit ja toisella puolella ulkoteltta. Painoa reilu 4kg. Naglin ikä ei vielä riitä reppujen kantamiseen, joten Naglin tehtäväksi jäi pidentää minun askelta vetovaljaat päällä.
Kun teimme lähtöä parkkipaikalla tuli kunnon kuurosade, joka onneksi jäi viinmeiseksi sateeksi matkan aikana. Sade kuitenkin kasteli sen verran kallioisen maaston pintaa, että askeliaan sai varoa hieman alkumatkasta. Riippusilta olikin aivan matkan alkupäässä ensimmäinen uusi tuttavuus. Jännitin, että mitenhän koirat tuosta yli kulkevat, mutta aivan turhaan. Riippusilta ei tuottanut mitään ongelmia vaan pojat paineli varmoin askelin eteenpäin.
 |
| Reetta Mantan ja Ronjan kanssa tulossa rippusillalta. |
Riippusillan jälkeen olikin paljon rappusia kivuttava ylöspäin. Pojat kulkivat hienosti edelläni niissä ilman suurempia ihmetyksiä.
Ensin kavuttiin siis ylös ja sitten tultiin alas polkuja pitkin. Järviä oli reitillä paljon, joten koirien oli helppo hieman viilennellä vedessä ja juomista riitti niin, ettei tarvinnut kantaa vesiä erikseen koirille.
Ensimmäinen pidempi tauko pidettiin Kuutinkanavalla, jossa laitoimme ruokaa trangialla. Meillä oli trangia mukana ruoanlaittoa varten, mutta tulentekopaikkoja oli kyllä reitillä useita missä ruoan valmistaminen olisi onnistunut.
 |
| Pyry |
 |
| Nagli |
 |
| Ruoan valmistusta |
 |
| Maisemaa laiturilta |
Ruokailun jälkeen täydensimme vesivarastot ja jatkoimme matkaa kohti Lojukoskea, mahdollista yöpymispaikkaa. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa vielä seuraavaan leiriytymispaikkaan, koska Lojukoskella oli jo majoittujia telttoineen ja muoan rouva ilmoitti kovin selvästi, että aikovat ruveta nukkumaan juuri meidän saavuttua. Emme halunneet olla kenellekkään häiriöksi ja tiesimme, että ennen kuin saamme leirin pystyyn ja koirat ruokittua lähtee niistä vielä jonkin verran meteliä. Sattuipa Lojukoskella vielä irtokoira kevennyskin kun viereiseltä vuokrakodalta karkasi koira, joka juoksi suoraan meitä kohti hakkuen. Pojat kokivat lähestyvän koiran käytöksen kovin uhkaavaksi, mutta karkulainen onneksi pysähtyi noin parin metrin päähän koiristani ja omistaja haki räksyttävän koiran pois.
Jatkoimme siis matkaa kohti Kirnukangasta. Reitti kulki hienon näköalapaikan kautta, mutta matkaamme hidasti alaspäin vievät rappuset. Rappuset olivat niin jyrkät, että päätimme viedä koirat yksitellen alas ja otimme koirilta reputkin pois rappusten ajaksi. Kirnukankaalle päästyämme laitoimme leirin pystyyn ja koirat rauhoittumaan leiriketjuun.
 |
| Äiti ja lapset (vas. Manta ja lapset Ronja ja Pyry) |
 |
| Väsynyttä sakkia |
 |
| Pyry |
 |
| Nagli |
 |
| Manta ja Ronja |
Yö sujui hyvin ja koirat nukkuivat yllättävän hienosti. Naglille leiriketjussa yöpyminen oli aivan uusi juttu. Yöllä heräsin kerran kun kuulin ulkoa ääntä, aivan kuin joku koirista pureskelisi vaijeria ja kurkkasin teltasta ulos. Nagli se vaan varpuja söi siellä. Tämä minun teltasta kurkkaaminen herätti kyllä koirien kiinnostuksen ja Pyry hieman siinä mekasti, mutta rauhoittui nukkumaan uudelleen kun kömmin takaisin telttaan nukkumaan. Aamulla heräsi sitten koko sakki kun kömmin teltasta ulos puoli yhdeksän aikaan. Siinä aamupalaa laittaessa tuli sitten samalla yöpymispaikalla nukkuneet lapset isänsä kanssa katsomaan koiria. Kovin kiinnostuneita olivat rodusta ja jokainen koira sai paljon rapsutuksia.
Sitten laitoimme tavarat kasaan ja jatkoimme matkaa. Paljon oli taas nousuja ja laskuja. Muutamassa kohdassa reitti kulki aivan rannan tuntumassa kallioiden rinteillä, joissa oli paljon suuria irtolohkareita. Näiden kivien päällä kulkiessa piti vauhtia hidastaa, jotta niistä pääsisi turvallisesti koirat ja ihmiset.
 |
| Pitkospuilla kuljettiin peräkkäin |
 |
| Pyry katselee maisemia näköalapaikalla |
 |
| Viimeinen taukopaikka |
Viimeinen tauko pidettiin Talaksella, jossa laitoimme ruokaa ja koirat saivat levätä. Tästä matka jatkui kohti lossia.
 |
| Tytöt katselivat lähestyvää lossia. |
Lossi sujui myös ongelmitta ja viimeiset kilometrit autolle edettiin reippaasti leveää kulkuväylää pitkin. Parkkipaikalla otettiin vielä koko seurueesta yhteiskuva.
 |
| Koirat vasemmalta oikealle: Nagli, Pyry, Ronja ja Manta |
Kaiken kaikkiaan hieno reissu. Koirat jaksoivat hyvin kuumasta ja kosteasta kelistä huolimatta. Mieli pysyi hyvänä eikä omiakaan paikkoja kolottanut reissun aikana.
 |
Kartta Repoveden reitistöstä. Meidän reitti näkyy kartassa Punaisena viivana ensimmäisen päivän matka ja Vihreänä toisen päivän matka.
Koiran kanssa Repovedellä liikkuminen onnistuu kyllä. Listasin muutaman asian; plussat ja miinukset koiran kanssa likkumiseen Repovedellä. Toki nämäkin ovat koirakohtaisia, kuten esim. omat koirat kulkevat hyvin pitkospuilla, mutta kaikille koirille ne eivät ole tuttuja.
+ Paljon vesistöä ympärillä
+ Hyvin merkatut reitistöt
+ Runsaasti levähdyspaikkoja/yöpymispaikkoja
+ Siistiä
- Paljon muita liikkujoita (suomen kuudenneksi suosituin kansallispuisto, vuonna 2015 yli 140000 kävijää)
- Jyrkkiä rappusia
- Osa reiteistä kulkee kivikossa/kivilohkareiden seassa
- Pitkospuita
- Paljon korkeuseroja (nousuja ja laskuja)
|
